Todella osuva! Miksi muuten aina sanotaan kaikilla kielillä, että "oletteko ajatelleet"? Sen sopimattomampaa tapaa tiedustella adoptio- taikka lahjasoluaikeista ei olekaan!
Kuvittelen, että noin kysytään, koska kaikki ihmiset eivät halua lähteä adoptioprosessiin, vaikka biologisia lapsia ei perheeseen tulisikaan. Voin arvata, että saman kysymyksen kuuleminen uudelleen ja uudelleen ärsyttää, mutta mua jäi nyt kiinnostamaan, että miten asiaa sitten voisi kysyä. Vai eikö sitä saa kysyä ollenkaan?
Tämä siis kiinnostaa mua ihan aidosti, kun joskus tuntuu esim. tämän blogin ajatuksia herättäviä kuvia katsoessa, että lapsettomuudesta puhuessa sanoitpa niin tai näin, sanot aina väärin ja toisaalta taas jos olet hiljaa, niin sekään ei ole hyvä.
Hups, tämän kuvan tarkoitus ei suinkaan ollut se, etteikö saisi kysyä. Tarkoitus oli lähinnä herätellä. Mielestäni tuo on tajuttoman tyhmä kysymys esitettäväksi pidempään lapsettomuudesta kärsineelle pariskunnalle. Luulen että jokainen lapseton on käynyt mielessään läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot, myös sen adoption.
Itse ainakin olin päättänyt jo ennen yrityksen aloittamista, että voisin harkita adoptiotakin vaihtoehtona jos ei muuten onnistuta. Tympeältä lähinnä tuntuu se, että kyselijät usein olettavat adoptioprosessin olevan helppo, sen kun vaan haetaan lapsi jostain ulkomailta. Mielestäni voisi hieman etsiä taustatietoa aiheesta ennen kuin möläyttelee.
Se kun ei todellakaan ole kaikille mahdollista, eikä edes vaihtoehto. Itse en kehtaisi ko. kysymystä kysyä, jos vastapuoli olisi valitellut lapsettomuuttaan. Kyllä he itse kertovat, jos adoptioon päätyvät. Joskus vain pariskunnan toinen osapuoli on myöntyväinen adoptioon, ja sellaisessa tilanteessa ko. kysymys saattaa jopa satuttaa :(
Tunnen adoptioprosessin hyvin, olen seurannut yhtä sellaista erittäin läheltä useamman vuoden ajan alusta aina siihen asti, että lapsi saatiin kotiin. Tiedän sen olevan kaukana helposta ja yksinkertaisesta. Ehkä juuri tätä pohjaa vasten minulle olikin yllätys, että tuokin kysymys - esitettiin se nyt sitten millä sanoilla tahansa - voi loukata. Itse ajattelen, että juuri nimenomaan siksi, että adoptio on kaikkea muuta kuin helppo ja itsestäänselvä asia, sitä ei voi ottaa itsestäänselvyytenä, mutta ainakin jos on läheisestä ystävästä tai sukulaisesta kyse, niin asiasta voi keskustella. Mutta ei tietenkään niin, että hei ainahan te voitte adoptoida. Herkkiä asioita nämä tietysti ovat, ja varmaan myös kovin yksilöllisiä. Kuten sanottu, kuvasi herättävät ajatuksia ja avaavat taas yhden näkökulman lapsettomuuteen, jota (ikävä kyllä) olen nähnyt läheltä muutenkin.
Mua tuo kysymys ei ikinä varsinaisesti haitannut kun oltiin hoidoissa. Vastastin että joo on se ajatuksissa mutta se ei oo ajankohtaista juuri nyt. Mutta sitten vasta jos se kysyjä rupesi "tuputtamaan" sitä adoptiovaihtoehtoa tai kertomaan miten itsekin ehkä voisi adoptoida (omien helposti tulleiden lasten lisäksi) niin se rupesi ärsyttämään.
Kun me sitten vihdoin ja viimein saatiin ICSI:llä vauva, niin kaikki sitten kyselee että kuinka pian me TEHDÄÄN toinen ja sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Se on musta kanssa aike tungettelevaa, ei se ole todellakaan itsestäänselvyys että voisi saada "lottovoiton" kaksi kertaa.
Your pictures are excellent, though it's a shame you've had to go through all this - 37 months is a long time. But may I ask: why no treatments? I don't mean this in a bad way, but simply wonder whether you object to them on the whole and, if so, why.
^ At first we didn't find the idea of going through treatments tempting. I didn't want to mess up my body with all the drugs, I wanted so badly to get pregnant naturally.
But over time the anxiety grew, and finally this November we took the step and headed to a fertility clinic. We were diagnosed "unexplained", but fortunately there is some little problems we can try to fix. I'm having hcg-injections to strenghten my endometrium, and hopefully that's all we have to go through.
If these few treatment cycles don't work, the doctor advised us to move on to IVF. We don't have that kind of money and we're not sure if we're ready for it yet, so we'll see what the journey will be like in the future.
10 comments:
Oh my, this one is SO irritating! In so many ways...
Todella osuva! Miksi muuten aina sanotaan kaikilla kielillä, että "oletteko ajatelleet"? Sen sopimattomampaa tapaa tiedustella adoptio- taikka lahjasoluaikeista ei olekaan!
Kuvittelen, että noin kysytään, koska kaikki ihmiset eivät halua lähteä adoptioprosessiin, vaikka biologisia lapsia ei perheeseen tulisikaan. Voin arvata, että saman kysymyksen kuuleminen uudelleen ja uudelleen ärsyttää, mutta mua jäi nyt kiinnostamaan, että miten asiaa sitten voisi kysyä. Vai eikö sitä saa kysyä ollenkaan?
Tämä siis kiinnostaa mua ihan aidosti, kun joskus tuntuu esim. tämän blogin ajatuksia herättäviä kuvia katsoessa, että lapsettomuudesta puhuessa sanoitpa niin tai näin, sanot aina väärin ja toisaalta taas jos olet hiljaa, niin sekään ei ole hyvä.
Ihania nämä sun kuvat jadekivi <3 Sä oot niin taitava. Ja niin asiaa....oivoi :( -TiinaLiina
Hups,
tämän kuvan tarkoitus ei suinkaan ollut se, etteikö saisi kysyä. Tarkoitus oli lähinnä herätellä. Mielestäni tuo on tajuttoman tyhmä kysymys esitettäväksi pidempään lapsettomuudesta kärsineelle pariskunnalle. Luulen että jokainen lapseton on käynyt mielessään läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot, myös sen adoption.
Itse ainakin olin päättänyt jo ennen yrityksen aloittamista, että voisin harkita adoptiotakin vaihtoehtona jos ei muuten onnistuta. Tympeältä lähinnä tuntuu se, että kyselijät usein olettavat adoptioprosessin olevan helppo, sen kun vaan haetaan lapsi jostain ulkomailta. Mielestäni voisi hieman etsiä taustatietoa aiheesta ennen kuin möläyttelee.
Se kun ei todellakaan ole kaikille mahdollista, eikä edes vaihtoehto. Itse en kehtaisi ko. kysymystä kysyä, jos vastapuoli olisi valitellut lapsettomuuttaan. Kyllä he itse kertovat, jos adoptioon päätyvät. Joskus vain pariskunnan toinen osapuoli on myöntyväinen adoptioon, ja sellaisessa tilanteessa ko. kysymys saattaa jopa satuttaa :(
Tunnen adoptioprosessin hyvin, olen seurannut yhtä sellaista erittäin läheltä useamman vuoden ajan alusta aina siihen asti, että lapsi saatiin kotiin. Tiedän sen olevan kaukana helposta ja yksinkertaisesta.
Ehkä juuri tätä pohjaa vasten minulle olikin yllätys, että tuokin kysymys - esitettiin se nyt sitten millä sanoilla tahansa - voi loukata. Itse ajattelen, että juuri nimenomaan siksi, että adoptio on kaikkea muuta kuin helppo ja itsestäänselvä asia, sitä ei voi ottaa itsestäänselvyytenä, mutta ainakin jos on läheisestä ystävästä tai sukulaisesta kyse, niin asiasta voi keskustella. Mutta ei tietenkään niin, että hei ainahan te voitte adoptoida.
Herkkiä asioita nämä tietysti ovat, ja varmaan myös kovin yksilöllisiä. Kuten sanottu, kuvasi herättävät ajatuksia ja avaavat taas yhden näkökulman lapsettomuuteen, jota (ikävä kyllä) olen nähnyt läheltä muutenkin.
Mua tuo kysymys ei ikinä varsinaisesti haitannut kun oltiin hoidoissa. Vastastin että joo on se ajatuksissa mutta se ei oo ajankohtaista juuri nyt. Mutta sitten vasta jos se kysyjä rupesi "tuputtamaan" sitä adoptiovaihtoehtoa tai kertomaan miten itsekin ehkä voisi adoptoida (omien helposti tulleiden lasten lisäksi) niin se rupesi ärsyttämään.
Kun me sitten vihdoin ja viimein saatiin ICSI:llä vauva, niin kaikki sitten kyselee että kuinka pian me TEHDÄÄN toinen ja sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Se on musta kanssa aike tungettelevaa, ei se ole todellakaan itsestäänselvyys että voisi saada "lottovoiton" kaksi kertaa.
Your pictures are excellent, though it's a shame you've had to go through all this - 37 months is a long time. But may I ask: why no treatments? I don't mean this in a bad way, but simply wonder whether you object to them on the whole and, if so, why.
^ At first we didn't find the idea of going through treatments tempting. I didn't want to mess up my body with all the drugs, I wanted so badly to get pregnant naturally.
But over time the anxiety grew, and finally this November we took the step and headed to a fertility clinic. We were diagnosed "unexplained", but fortunately there is some little problems we can try to fix. I'm having hcg-injections to strenghten my endometrium, and hopefully that's all we have to go through.
If these few treatment cycles don't work, the doctor advised us to move on to IVF. We don't have that kind of money and we're not sure if we're ready for it yet, so we'll see what the journey will be like in the future.
^ May I wish you the best possible luck. You've had to wait long enough already. :(
Post a Comment