12/07/2010

Licking my wounds and heading forward

9 comments:

Unina said...

Minäkin.

Sydänjää said...

Niinpä. Viimeisimmillä piinaviikoilla en juuri uskaltanut lukea blogeja saati seurata mitään palstoja.

Kake said...

Sama täällä.

Anonymous said...

Surullista, mutta niin totta... Melkein yhtä vaikeaa kuin tämä lapsettomuus, on ollut huomata oma kyvyttömyytensä iloita toisten onnesta. Ainkaan heti uutisen saatuaan.

Sadeina said...

Sitä on kyllä oikeasti iloinen toisten puolesta, mutta joka kerta se jotenkin vaan kuitenkin satuttaa kun se onni ei tunnu koskaan sattuvan omalle kohdalle :(

Mafalda said...

Just de. Jälleen asian ytimessä.

Anonymous said...

This one is very true for me at the moment, half of my online friends seem to be pregnant at the moment and to top it all my sister-in-law just told me she's pregnant too :(

shayna said...

Samoin. Ja juuri niin kuin Sadeina sanoi... Vaikka tietää mitä toinen on kokenut ja haluaisi niin kovasti iloita, niin tuska siitä että on itse tässä, yhä edelleen, viiltää entistä kipeämmini.

Hanne said...

Juu, näin se on. Vaikka pohjimmiltaan onkin iloinen toisen puolesta, kipu ja tuska on paljon suurempi. Viimeksi kun tapasin yhden ystäväni hän oli tullut raskaaksi minä olin saanut keskenmenon.. Itkuhan siinä tuli. Varsinkin tuntui pahalta nähdä toisen kasvava raskausvatsa kun itse olisin ollut silloin suurinpiirtein samoilla viikoilla, jos kaikki olisi mennyt hyvin.